Siirry suoraan sisältöön
Voit olla kaikissa laitoshoidon paikkakyselyihin liittyvissä asioissa yhteydessä Hanna-Riikka Räsäseen p. 040 125 6109 tai suoraan yksiköihimme!

BLOGI: Välillä on hyvä mennä kauas, että näkee lähelle – ESR-hankkeen reissu Brnoon

Pääosaan ei noussut niinkään se, millaisen lainsäädännön tai rakenteiden kautta työtä tehdään vaan se, millaisella asenteella ja ylpeydellä se tapahtuu.

Harmaa marraskuu, mutta mieluisa puhelu. Tarjolla oli paikka ESR-hankkeen Brnon reissulle. Passin numero nopeasti ja olin listalla. Pääsin Tsekin tasavaltaan saakka vertailemaan suomalaista, tsekkiläistä, espanjalaista ja itävaltalaista lastensuojelua. Kyseisen ESR-hankkeen kautta tsekkiläinen lastensuojelujärjestö pyrkii saamaan uusia ideoita lastensuojelun kehittämiseksi Tsekin tasavallassa. Tätä kautta toimii myös aktiivinen opiskelijavaihto maidemme välillä.

Kohteemme oli Brno, Tsekin toiseksi suurin kaupunki, jossa on nähtävissä sekä entisen ajan suuruus, että nyky-yhteiskunnan nurjat puolet. Kaupungin elävyys ja viihtyisyys perustuu pitkälti suureen määrään opiskelijoita, joiden vaellus viikonlopun viettoon kotikaupunkeihinsa hiljentää Brnon kadut viikonloppujen ajaksi.

Vierailimme Brnossa sosiaalikeskuksessa, lastensuojelulaitoksissa ja nuorisokeskuksissa tutustuen käytäntöihin, lainsäädäntöön ja järjestelmiin pohtien maiden välisiä eroja ja yhtäläisyyksiä, toisiltamme oppien. Tsekkiläinen lastensuojelu on melko heikosti resurssoitua ja sosiaalityöntekijöiden valtaa on viime vuosina vähennetty. Sosiaalityöntekijä ei voi esimeriksi tehdä päätöstä kiireellisestä sijoituksesta vaan tarvitsee siihen oikeuden määräyksen. Resurssien vähyys merkitsee sitä, ettei perheille ole mahdollista tarjota tarvittavia avohuollon tukitoimia. Sosiaalityöntekijät kuitenkin kokevat, että päätösvallan väheneminen sosiaalityöntekijän työssä on mahdollistanut avoimemman ja luottamuksellisemman suhteen luomisen asiakkaisiin. Tsekkiläisessä sosiaalityössä on havaittavissa vanhanajan charmia, jossa sosiaalityöntekijä pyrkii aidosti tuntemaan asiakkaansa ja tarjoamaan omaa ammattitaitoaan asiakasperheen käyttöön. Asiakasmäärät ovat kuitenkin melko samoja kuin Suomessakin, joten työssä jaksaminen ja sen haasteet koskettavat myös tsekkiläistä lastensuojelua. Sosiaalityöntekijät pyrkivät huolehtimaan omasta jaksamisestaan samoin keinoin kuin Suomessakin, pyrkimällä erottamaan työ- ja vapaa-aika toisistaan ja turvautumalla kollegiaaliseen tukeen.  

Lastensuojeluyksiköt ovat kooltaan isoja. Keskittämisellä on historialliset ja taloudelliset juurensa. Suurimmassa yksikössä, jossa vierailimme, paikkoja oli lähemmäs 80, tosin jaettuna 6-8 lapsen yksiköihin, joiden kautta levottoman ympäristön stressaavuutta pyritään vähentämään. Lapsilla ei ole omia huoneita, kuten suomessa vaan he asuvat kahden hengen huoneissa. Tsekin tasavallassa lastensuojeluyksiköt ovat nimeltään joko ”education center” tai ”detension center”. Suomessa vastaavat yksiköt olisivat perus- ja erityisyksikköjä. Tosin sillä erotuksella, että Suomesta puuttuu eurooppalainen nuoriso-oikeus, jonka antamien tuomioiden perusteella nuorisoikäiset sijoitetaan rangaistusyksikköinä toimiviin lastensuojelulaitoksiin. Siitä huolimatta lastensuojeluyksiköiden johtajilla on hyvin vähän valtaa ja mahdollisuuksia rajoittaa haasteellisesti käyttäytyviä lapsia ja henkilökunnalta puuttuu erityisosaamista rajoittamisen suhteen. Isojen yksiköiden haasteena on vaikeus erikoistua lasten tarpeiden mukaiseen osaamiseen. Toisaalta isojen lastensuojeluyksiköiden etuna on moniammatillisten tiimien ja koulunkäynnin mahdollistuminen sijoitusyksikössä. Isot yksiköt mahdollistavat toimintojen keskittämisen ja taloudelliset säästöt, jolloin yksiköihin on ollut mahdollista rakentaa hienot ja toimivat yhteiset tilat.

Tsekissä pienien vauvojen sijoituksia pyritään kaikin keinoin välttämään. Vierailimme äidille ja vauvoille suunnatussa perhekuntoutusyksikössä, jossa kuulemani perusteella äideillä oli suuria sosiaalisia ja psyykkisiä ongelmia, myös vakavaa päihteidenkäyttöä. Siitä huolimatta huostaanotot olivat hyvin harvinaisia. Perhehoidon haasteet olivat hyvin samanlaisia kuin Suomessa; hyviä perheitä on vaikea löytää ja lasten haasteet ovat vuosien myötä kasvaneet.

Tsekin tasavallassa nuoriso- ja katutyö on keskittynyt nk. sosiaalihuoltolain alle. Myös yleisiä, matalan kynnyksen palveluita on jossain määrin tarjolla, mutta järjestelmä ei tunne Suomen kaltaista nuorisolakia, jolla nuoret pyritään taustastaan ja asemastaan riippumatta integroimaan samoihin ryhmiin ja tiloihin. Brnossa oli nähtävissä perinteisen katutyön käytäntö, mikä jossain määrin on Suomesta katoamassa. Suomessa painotetaan enenevässä määrin asiakkaan, lapsen tai nuoren omaa motivaatiota, mikä jättää ison osan syrjäytymässä olevista nuorista oman onnensa nojaan. Katutyön ”takaa-ajavalla” käytännöllä on edelleen sijansa myös suomalaisessa kulttuurissa, sillä kaikkia nuoria ei pystytä sitouttamaan aikuisten odottamalla tavalla.

Reissun aikana tietoisuuden sisältö avartui ja suhteellisuudentaju kasvoi. Pääosaan ei noussut niinkään se, millaisen lainsäädännön tai rakenteiden kautta työtä tehdään vaan se, millaisella asenteella ja ylpeydellä se tapahtuu. Matkan aikana näkyvissä oli ilo ja palo työn tekemiseen huolimatta resurssien niukkuudesta. Samanlaisella palavalla sydämellä työtä tekevät sekä tuliset espanjalaiset että harkitsevat pohjalaiset. Vierailujen, presentaatioiden ja vapaiden keskustelujen kautta huomasimme, että maidemme systeemeissä on paljon sekä eroja että yhtäläisyyksiä. Kansainvälisen yhteistyön, vierailujen ja opiskelijavaihdon kautta muistamme kyseenalaistaa oman tapamme ajatella. Yhteiskunnan muuttuessa myös lasten, nuorten ja perheiden tarpeet muuttuvat. Tiettyjen pysyvien lainalaisuuksien lisäksi on paljon liikkuvia tekijöitä, joiden mukana meidän on pysyttävä. Sen vuoksi on hyvä mennä välillä kauas, että näkee paremmin lähelle.

– Milla Höykinpuro (sosiaalipsykologi, sosiaalityöntekijä YTM)