PERHEHOIDON BLOGI: Ajatuksia parisuhteesta, vanhemmuudesta sekä perhehoitajuudesta, osa II

PERHEHOIDON BLOGI: Ajatuksia parisuhteesta, vanhemmuudesta sekä perhehoitajuudesta, osa II

Tämä on teksti ilosta, rakkaudesta ja siitä hirvittävästä ristiriitaisuudesta mitä vanhemmuus ja parisuhde toisinaan on.

Seuraava kirje on kirjoitettu yhdessä perhehoitajan kanssa hänen puolisolleen

”Yritän avata sydämeni sinulle mieheni tässä ja nyt. Yritän kertoa mitä tunnen ja miten riittämättömäksi välistä voin itseni tuntea. Tämä on teksti ilosta, rakkaudesta ja siitä hirvittävästä ristiriitaisuudesta mitä vanhemmuus ja parisuhde toisinaan on.

Ulkokuori ei välttämättä kerro kaikkea siitä väsymyksestä ja tiedostamattomasta stressistä mitä koen. Haluan korostaa, että tämä on haastava ja raskas työ. Kuinka monet yöt ollenkaan valvonut ja miettinyt tulevaa. Kuinka niissä hetkissä kaipaankaan sinua vierelleni. Joskus rankan päivän päätteeksi tekisi mieli vain itkeä ja luovuttaa. Sillon sinun kainalosi on parasta terapiaa minulle. Vaikeista tilanteista huolimatta en vaihtaisi päivääkään ja tämä on minulle juuri nyt tärkeintä elämässä.

Toivoisin, että joku muistuttaisi minua siitä, ettei minun tarvitse olla valmis sijaisperheen äiti. Vaan kaikki tämä on minulle uuden opettelua. Opettelua olemaan joku mitä en ole koskaan aiemmin ollut. Olen yhtäkkiä maailman vastuullisimmassa tehtävässä; hoitamassa jotain toisen omaa ja haurasta. Altistamassa itseni myös mahdollisesti surulle ja menetyksille.

Olen pahoillani miten saatan unohtaa kertoa miten paljon sinua arvostan ja rakastan. Miten saatan unohtaa kiittää sinua päivän päätteeksi. Olen pahoillani myös siitä, että spontaanius elämästämme on tauolla ja noudattelemme tarkoin sovittuja arjen struktuureja. Enkä oikein ole ylpeä siitä miten puran väsyneenä ja pelokkaana asiat sinuun, mutta toivoisin sinun ottavan sen ylpeydellä vastaan - luotan sinuun. Todelliset ja syvimmät tunteeni näkevät vain ne kehen luotan.

Olen pahoillani, että liian usein määrittelen sinut isän rooliin enkä puolison roolin niin kun minun pitäisi. Tiedän tämän kiireen olevan vain hetkellistä ja ajan kuluvan nopeammin kun haluammekaan. Koska samaan aikaan molemmat meistä on onnellisempia kuin koskaan. Uskoisin silti, että meillä on ikävä toisiamme. Sinuna ja minuna. Ei äitinä eikä isänä. Toivon sinun muistavan aina, että olen meistä todella ylpeä.

Meidän kahden elämän päätehtävä juuri nyt on olla parhaat vanhemmat näille lapsille. Me joudumme hieman venymään. Niin vanhempina kuin puolisoina.

Sinähän tiedät ja minä tiedän, me rakastamme toisiamme.”

- Perhehoitajamme sekä Titta Pohjantähti (perhe- ja pariterapeutti)

FAMILAR SOMESSA