Siirry suoraan sisältöön
Voit olla kaikissa laitoshoidon paikkakyselyihin liittyvissä asioissa yhteydessä Hanna-Riikka Räsäseen p. 040 125 6109 tai suoraan yksiköihimme!

PERHEHOIDON BLOGI: Omia kokemuksia tukiperheeksi ryhtymisestä

Ensimmäiset positiiviset kokemukset syntyivät jo koulutuksen aikana. Uutta informaatiota tuli paljon ja heti tuli kokemus siitä, että emme ole yksin.

Moni tälläkin hetkellä miettii tukiperhetoimintaa tai siihen ryhtymistä. Tämän tiedostaen tarjouduin kirjoittamaan vieraskynänä Familarille omia kokemuksia tukiperheeksi ryhtymisestä ja sen mukana tuomista tuntemuksista. Uskon että omat tukiperhekokemukset helpottavat myös muita asian kanssa pähkäileviä tekemään päätöksen tukiperhetoimintaan ryhtymisessä.

Keskustelimme tukiperheeksi ryhtymisestä puolisoni kanssa ensimmäisen kerran vuonna 2015. Tuolloin ajatuksena oli, että perhelukumme ei enää kahdesta lapsesta kasvaisi, mutta aikaa, läheisyyttä ja huomiota vielä riittäisi jaettavaksi. Muutaman kerran vuodessa asia nousi aina keskusteluntasolla esille mutta koskaan emme saaneet vietyä puheita konkretiaan, johtuen osittain myös kolmannen lapsen ilmoitettua itsestään. Keväällä 2018 saimme kuitenkin yhteydenoton Familarista ja päätimme osallistua kevään koulutukseen.

Ensimmäiset positiiviset kokemukset syntyivät jo koulutuksen aikana. Uutta informaatiota tuli paljon ja heti tuli kokemus siitä, että emme ole yksin. Sosiaalityöntekijät ovatkin olleet jatkuvasti tukena ja heidän puoleensa on ollut helppo kääntyä aina, jos jokin asia on jäänyt mietityttämään.

Tukilapsen saimme vain reilu kuukausi koulutuksen jälkeen. Ensimmäinen päivä meni pienessä jännityksessä toisiimme tutustuessa. Vierestä oli erityisen mielenkiintoista seurata omien lasten sekä tukilapsen välisen dynamiikan muodostumista. Ensimmäinen viikonloppu menikin loistavasti, jonka jälkeen oli vielä hienoa keskustella perheen kesken huomioista mitä olimme itsestämme ja toisistamme viikonlopun aikana oppineet.

Tukilapsi on nyt käynyt meillä kerran kuukaudessa. Viikonloppuina keskitymme tekemään juuri niitä ihan tavallisia asioita, joita tekisimme perheenä muutenkin. Luonnollisesti asiaan kuuluvia tunteita kuten ikävää, harmitusta ja suuttumusta tulee aika ajoin, mutta niiden vastapainona on myös aina iloa, naurua ja uuden oppimista. Viikonloput ovat toki aikuisena normaalia raskaampia mutta niiden myötä saatu oppi itsestä ja omasta vanhemmuudesta on kaiken sen arvoista.

Näiden tukiperhekokemusten myötä kannustakin kaikkia asiaa harkitsevia hyppäämään rohkeasti mukaan auttamaan näitä lapsia ja heidän vanhempiaan. Kannattaa muistaa, että vaikka toimintaan pitää asennoitua tosissaan, koska tahansa on mahdollista lopettaa jos tuntuu, että toiminta kuluttaa enemmän kuin antaa. Lisäporkkanana perheenä teimme päätöksen, että viikonlopuista saatu parin sadan euron korvaus pistetään sivuun ja käytetään kesällä oman perheen kesken yhteiseen lomareissuun.

– Teemu Silvennoinen (Tamperelainen viisihenkisen perheen isä ja tuore Familarin tukiperheläinen)