HAASTATTELU: Tukiperheenä Familarissa

HAASTATTELU: Tukiperheenä Familarissa

Millaista on olla tukiperheenä – kuka voi olla toimia tukiperheenä – Emilian perhe on toiminut tukiperheenä jo viisi vuotta. Tässä Emilia kertoo omista kokemuksistaan tukiperheen äitinä. 

 

Etunimi

Emilia

Miten perheenne päätyi tukiperheeksi? 

Olin suunnitellut jo pitkään tukiperheeksi ryhtymistä ja vuosien varrella sain mieheni houkuteltua mukaan. Valmistuttuani sosionomiksi osallistuimme tukiperheeksi aikoville tarkoitettuun valmennukseen Familarin, silloisen MilaPron, kautta.

Kuinka pitkään teillä on ollut tukilapsia?

Suoritimme koulutuksen alkuvuodesta 2014 ja ensimmäinen tukilapsi aloitti käynnit meillä kesäkuussa samana vuonna ja käy meillä edelleen, eli tänä vuonna tulee viisi vuotta täyteen.

Minkä ikäisiä tukilapsenne ovat olleet?

Tukilapsemme ovat olleet 2-12 -vuotiaita.

Onko teillä ollut yksittäisiä lapsia vai sisaruksia? 

Meillä on ollut sekä että.

Miten muuten kuvailisit perheessänne vierailevia lapsia? 

Perheessämme vierailevat lapset ovat ihan tavallisia, leikkimisestä, ulkoilusta ja perheen yhteisestä ajasta nauttivia lapsia. Osalla on ollut esimerkiksi oppimisvaikeuksia tai keskittymishäiriöitä, osa on tarvinnut tukiperhettä ihan vain vanhempien jaksamisen tai muuten muuttuneen elämäntilanteen (esimerkiksi avioeron) takia.

Minkälaisia onnistumisen hetkiä tulee mieleen tukiperheenä toimimisesta?

Onnistumisen hetkiä on ollut ne, kun luottamus meidän ja lapsen/lasten välille on syttynyt. Sen on huomannut esimerkiksi siitä, että lapsi ei haluaisi välttämättä lähteä kotiin, kun on leikit kesken tai tulee yhtäkkiä kainaloon halimaan, vaikkei hän aiemmin ole välttämättä uskaltanut katsoa meitä aikuisia edes silmiin. On myös ihanaa, kun lapset antavat suoraa palautetta, kuten esimerkiksi, että ”teille on ihanaa tulla” tai että ” teillä saa aina maailman parasta ruokaa”. Mukavaa on myös, että osa tukilasten vanhemmista muistaa meitä esimerkiksi joulukortilla, vaikka tukisuhde onkin jo päättynyt.

Millaisia haasteita tukiperheenä toimimiseen liittyy?

Haasteita tukiperheenä olemisessa on luottamussuhteen luominen niin lasten kuin heidän vanhempiensa kanssa. Kuten muussakin elämässä, niin toisten kanssa on helpompaa kuin toisten. Pitää olla kärsivällinen ja antaa etenkin lapsille aikaa tottua tukiperheen ihmisiin, tapoihin ja rutiineihin. Pitää osata myös pyytää apua/neuvoja esimerkiksi tukiperhetyöntekijältä ja valmistautua siihenkin, että vaikka mitä tekisi, niin aina kaikki ei onnistu ja tukisuhde voi päättyä syystä tai toisesta, kuten esimerkiksi siksi, että lapsi ei sovi tukiperheeseen esimerkiksi haastavuutensa takia.

Mikä on tärkeintä mitä tukiperhe voi lapselle antaa?

Mielestäni tukiperheen tärkein anti lapselle on turvallisuus, rajat ja rutiinit, tai ”rajoja ja rakkautta”, niin kuin oma äitini sanoisi. Elämme meidän tavallista arkea, oli täällä sitten tukilapsia tai ei, ja säännöt ym. ovat samat kaikille. Lapsen on tärkeä tuntea olevansa yhdenvertainen osa myös tukiperhettä ja voida luottaa siihen, että aikuiset kantavat vastuun arjen pyörittämisestä, etenkin jos lapsen omassa elämässä näin ei ole aina ollut.

Millaisia ajatuksia sinulla on siitä, mitä omat biologiset lapsesi ovat ajatelleet / saaneet siitä, että olette toimineet tukiperheenä?

Omat lapsemme ovat vielä melko pieniä (2-10 -vuotiaita), joten pääsääntöisesti he ovat tyytyväisiä siihen, että tulee leikkikavereita tänne meille. Toki esimerkiksi uusien lasten aloittaessa käynnit meillä, ovat omatkin lapset hämmentyneitä ja jännittyneitä. Joskus uusien tukilasten itkiessä koti-ikävää tms. omat lapset ovat sanoneet, että ”äiti vie nuo kiukkupussit omaan kotiinsa”. Pidemmän tukisuhteen aikana lapset kasvavat kavereiksi ja tuloa meille odotetaan kovasti puolin ja toisin; seuraavan kerran leikkejä ja tekemisiä jo suunnittelevat etukäteen valmiiksi keskenään.

Mitä tukiperheenä toimimiseen liittyvä verkostojen kasvaminen / yhteistyö on sinulle ja perheellenne antanut (lasten vanhemmat, kunta, mahd. muut lapsen verkostot)

Olen työskennellyt sosionomina lastensuojelussa, joten sinänsä yhteistyö kunnan, vanhempien ja muiden kanssa ei ole minulle uutta. Matkan varrelle on mahtunut niin onnistumisia kuin vaikeuksia, hyviä yhteistyösuhteita ja vähemmän toimivia myös.

Mikä mielestäsi tukee tukiperheen hyvinvointia / jaksamista? 

Mielestäni avainasemassa tukiperheen hyvinvoinnin ja jaksamisen kannalta on avoimuus ja toimiva yhteistyösuhde, niin tukiperheen, tukilasten vanhempien, tukiperhetyöntekijän kuin sosiaalityöntekijöidenkin välillä. Avoimuus ja toimiva yhteistyö mahdollistaa oikeanlaisen lapsen pääsyn oikeanlaiseen tukiperheeseen (=toimiva tukiperhesuhde) ja edesauttaa mahdollisista ongelmatilanteista selviämistä.

Mitä haluaisit kertoa nimenomaan Familar tukiperhetoiminnasta?

Olemme olleet erittäin tyytyväisiä tukiperheenä toimimiseen Familarin kautta. Toiveemme tukilasten ominaisuuksien suhteen on huomioitu hyvin eri elämäntilanteissa (esimerkiksi vauvan synnyttyä) ja kaikissa ongelmatilanteissa olemme saaneet tukea ja apua tukiperhetoiminnasta vastaavalta työntekijältä. Toki kuulumisia vaihdetaan muutenkin kuin ongelmatilanteissa, kuten esimerkiksi tukilapsiin liittyvissä palavereissa.

Mitä haluaisit sanoa tuki- loma- ja / tai kriisiperheeksi ryhtymistä miettivälle? (sen mukaan mistä sinulle on kokemusta)

Jos harkitset tukiperheeksi ryhtymistä, niin osallistu rohkeasti koulutukseen. Se ei vielä sido sinua mihinkään, saat lisätietoa toiminnasta ja voit keskustella niin tukiperhetyöntekijöiden kuin jo tukiperheenä toimivien ihmisten kanssa. Sinun ei tarvitse olla maailman paras leikkijä, viihdekeskus tai sirkushuvien järjestäjä, riittää että olet turvallinen aikuinen, jolla on aikaa ja halua auttaa ja olla läsnä lapselle.


Jos haluat lisää tietoa toiminnasta tai haluat itse ryhtyä tukiperheeksi, niin ole suoraan yhteydessä sosiaalityöntekijöihimme: https://www.familar.fi/perhehoitoyhteystiedot

FAMILAR SOMESSA