PERHEHOIDON BLOGI: Vertaistukea yhdessä tekemisestä

PERHEHOIDON BLOGI: Vertaistukea yhdessä tekemisestä

Talvinen tervehdys kaikille nyt kun viimein siltä näyttää ja tuntuu! Tästä starttaa Familar perhehoidon blogi.

Tarkoituksenamme on kertoa tarinoita perhehoidon arjesta sekä lasten, perhehoitajien että työntekijöiden näkökulmasta. Toivomme, että saamme blogista pidemmän päälle mahdollisimman monipuolisen ja moniäänisen. Kirjoitamme blogiin vähintään kerran kuukaudessa. Tarkkaa päivää emme rohkene vauhdikkaan ja yllätyksekkäänkin arjen keskeltä lupaamaan, mutta kerromme uusista postauksista sosiaalisessa mediassa. Somesta löytyy perhehoidon lisäksi myös muiden Familarin yksiköiden kuulumisia, asia-artikkeleita ja erilaisia tiedotteita. Kannattaa siis käydä tsekkaamassa ja seuraamassa meitä sekä Instagramissa että Facebookissa. Nettisivujen alareunasta löytyy myös linkit Familar Uutiset -lehtiin.

Tällä ensimmäisellä kerralla kerromme meitä aivan erityisesti ilahduttaneesta päivästä. Postaus sopii mitä parhaiten juuri tähän päivään, kun juhlimme ystävyyttä!

Kun saavuimme perhehoidon työntekijöiden kanssa Forssaan lauantaina 3.2 keskipäivän aikaan, kaupungin tunnelma oli rauhaisa, hieman ehkä uneliaskin. Tästä hetkestä meni kuitenkin vain tunti, kun hotellista varaamamme tilat olivat täynnä energiaa, puheensorinaa ja riemukasta puuhailua. Olimme järjestäneet samalle päivälle ensiapukoulutuksen perhehoitajille ja vertaistukipäivän perhehoidossa asuville lapsille sekä heidän sijaissisaruksilleen. Perhehoitajien EA-koulutuksesta ja sieltä saaduista opeista saatte lukea seuraavasta Familar Uutiset -lehdestä. 

Alussa kokoonnuimme kaikki yhteen pieneksi hetkeksi ja Katri kertoi, että lapsille on järjestetty hieman aikuisilta salaistakin puuhaa alakertaan. Tämä herätti mielenkiintoa ja kaikki lapset lähtivät Katrin, Sannin ja Jonnan matkaan reippaasti. Sonja ja Sanna olivat suuremman osan päivästä perhehoitajien mukana, mutta kävivät myös lapsia moikkaamassa ja jututtamassa. Päivä aloitettiin nimitarrojen tekemisellä ja lankakeräleikillä, jossa lapset ja aikuiset tutustuivat toisiinsa. Samalla huomattiin, että kaikkia läsnä olevia lapsia ja nuoria yhdisti se, että he olivat joko muuttaneet syntymäkodistaan toiseen kotiin tai heidän syntymäkotiinsa oli muuttanut uusia lapsia. Lankakerän heittelystä syntyi melkoinen hämähäkinverkko, jonka selvittäminen olikin hieman hankalampi juttu ja se huvitti lapsia kovasti.

Yhteisen leikin jälkeen alkoi touhuaminen pienemmissä porukoissa. Lähestyvä ystävänpäivä innosti monia lapsia tekemään lahjoja heille tärkeille ihmisille. Monet myös kertoivat kuka on heidän paras ystävänsä. Etenkin pojat innostuivat korujen tekemisestä ja korupajassa toinen auttoi toistaan. Aikuisia suorastaan liikutti, kun isommat sisarukset tekivät koruja pienemmille. 4-vuotias poika pohti mahtaako hänen tekemänsä rannekoru mahtua isän käteen. Toisaalta hän keksi, että jos ei mahdu, hän voi pitää korun itse. Koru mätsäsikin täydellisesti pojan paitaan, todella taitavaa. 10-vuotias tyttö kertoi tehneensä jo neljä korttia ja uusi oli jälleen valmisteilla. Lapset kertoivat tekevänsä kortteja omille vanhemmilleen, kavereilleen, sisaruksilleen ja perhehoitajille.

Päivän aikana myös lautapelit olivat kovassa käytössä ja lapsista oli erityisen hauskaa voittaa aikuinen. Ilahduttavaa oli huomata kuinka moni sai uusia leikkikavereita päivän aikana. Eräs 5-vuotias poika oli innoissaan siitä, että nyt hän tuntee jo kaksi Eetua! Hän kertoi leikkineensä päivän aikana supersankari-ukkeleilla. Toinen 10-vuotias tyttö kertoi, että suurin osa lapsista oli hänelle ennestään vieraita ja että hän olikin viihtynyt enemmän omien sisarusten kanssa. Tämä oli myös oikein hyvä ja turvallinen vaihtoehto. Toinen 4-vuotias poika kertoi tehneensä temppuja ja samalla jo näyttikin kuinka hienosti osasi hyppiä yhdellä jalalla.

Nuoret tykkäsivät hengata sohvaryhmällä ja lueskella akkareita. Oli hienoa, että 14-vuotias poika vastasi rohkeasti, että hänelle oli tullut tylsää sen jälkeen, kun kaikki taskukirjat oli luettu. Hän ei ollut niinkään innostunut käsitöistä tai pelailusta. Nyt osaamme kehittää vertaistukipäiviä tulevaisuudessa. Muutoin lapset kommentoivat, että päivä oli joko hyvä, kiva tai tosi kiva. Lapset mainitsivat myös, että välipala oli herkullinen. Vaikka tarjolla oli melkoisesti herkkuja, he olivat muistaneet ottaa myös hedelmiä ja vihanneksia. Perhehoitajien / vanhempien matkaan lähti varmasti kaikkensa antanut, väsynyt mutta tyytyväinen porukka. Me perhehoidon työntekijät olemme voineet vain ihmetellä kuinka hienosti, ilman mitään erityisempiä sattumuksia päivä sujui, vaikka lapsia oli paljon ja meno vauhdikasta. Jäämme innolla odottamaan seuraava yhteistä päivää vertaistuen ja tulevaisuudessa myös yhdessä kehittämisen tiimoilta!

Sanna Savilahti (kehityspäällikkö, sosiaalityöntekijä YTM)

FAMILAR SOMESSA