PERHEHOIDON BLOGI: Kohtaamisia, kokemuksia ja kaikenlaista kivaa sijaisperheiden koulutus- ja virkistyspäivässä

PERHEHOIDON BLOGI: Kohtaamisia, kokemuksia ja kaikenlaista kivaa sijaisperheiden koulutus- ja virkistyspäivässä

Päivää vietettiin maaseudun rauhassa Liedon Vanhalinnassa. Aloitimme yhdessä aamupalalla, jonka jälkeen aikuiset jäivät koulutustilaan ja lapset lähtivät työntekijöiden matkaan.

Vaikka lauantai 15.9.2018 valkeni sään puolesta harmaana ja sateisena, mieliala oli varmasti monessa kodissa iloisen odottava. Varsinais-Suomen sijaisperheiden koulutus- ja virkistyspäivä oli edessäpäin. Tiimi oli tehnyt päivää varten huolellisia valmisteluja paikan varaamisesta päivän ohjelmaan ja turvallisuussuunnitelmaan. Perheitä paikalle tuli kymmenen mikä tarkoitti isoa porukkaa kaikenikäisiä lapsia ja perhehoitajia.

Päivää vietettiin maaseudun rauhassa Liedon Vanhalinnassa. Aloitimme yhdessä aamupalalla, jonka jälkeen aikuiset jäivät koulutustilaan ja lapset lähtivät työntekijöiden matkaan. Perhehoitajien kouluttajana toimi Kirsti Sitro-Hänninen (psyko-, perhe- ja pariterapeutti, työnohjaaja) ja mukana oli myös Maija. Koulutuksen aiheena oli kiintymyssuhdemallien ja mahdollisten niihin liittyvien ongelmien siirtyminen aikuisiän ihmissuhteisiin. Aluksi Kirsti kävi läpi kiintymyssuhdeteoriaa ja sitä, millä tavoin omat lapsuuden kiintymyssuhdemallit voivat vaikuttaa vanhempana toimimiseen ja kumppanin valintaan sekä parisuhteeseen. Perhehoitajien kesken heräsi keskustelua siitä, kuinka kiintymyssuhdemallit näkyvät sijoitettujen lasten kohdalla arjessa ja lasten reagoinnissa. Lisäksi keskusteltiin trauman näkökulmasta siitä, miten lasta voi tukea arjessa, että yksilöllinen kohtaaminen on tärkeää sekä se, että aikuinen huomaa sisarusten erilaiset roolit. Edelleen mietittiin sitä, miten vanhemman kiintymyssuhde voi heijastua myös kokemukseen viranomaisten tai muiden verkostojen toiminnasta ja toimimiseen näissä verkostoissa. Aikuisten ryhmässä heräsi paljon vertaistuellista keskustelua, kokemusten jakamista ja mikä yksi tärkeimmistä, naurua.

Saimme perhehoitajilta päivään liittyen sekä kehuja että tärkeitä kehitysehdotuksia. Palautekyselyn kysymykseen: ”Miten koet hyötyneesi koulutus- ja virkistyspäivään osallistumisesta?” vastattiin seuraavasti:

- Saatiin omaan arkeen hyviä vinkkejä

- Antoi hyvin käytännön esimerkkejä arjen toimintaan. Kokemusten jakaminen on hyvä asia, ettei ole ajatusten kanssa välttämättä yksin

- Moni asia luennosta tuntui tutulta. Vahvisti omia ajatuksia. Kiva tavata muita perhehoitajia

- Vertaistuki, lapsivapaa :)

- Hyvää vertaistukea, tukea arjen asioihin, ajatuksia omaan työkalupakkiin

- Vertaistuki sekä koulutus olivat voimaannuttava kokemus. Ei ole omien ongelmien kanssa yksin

- Lapset viihtyi ja sai mennä muiden lasten kanssa

Lasten päivä alkoi ulkoillen ja kaikki ehtivät mukavasti liikkumaan ennen kuin sade alkoi uudelleen. Lapset oli jaettu useampaan pieneen ryhmään, jotta jokaiselle riittäisi aikuisen huomiota. Lähdin hieman lasten jäljessä kiertelemään pihamaalla ja totesin, että reipasta porukkaa oli liikkeellä, ketään ei näkynyt enää missään :) Lopulta löysin Mintun poikaryhmän lammasaitaukselta. Yksi pojista luetteli minulle hyvän tovin kaikkia mahdollisia lemmikki- ja kotieläimiä mitä heiltä löytyy, lista oli melkoinen. Toinen pojista kertoi, että heillä on kotona kolme koiraa eli yksi chihuahua, yksi vuoden vanha terrieri ja yksi satavuotias terrieri. Poikaryhmä jatkoi luontopolulle ja minä löysin Jennin, Hanna L:n ja Päivin ryhmät Valtterin tai kuten myöhemmin kuulin, Nuuskamuikkusen rastilta laavulta. Pienten tyttöjen ryhmä odotti Päivin kanssa vuoroaan letunpaistoon ja maisteli samalla ketunleipiä. Päivi kertoi, että ryhmän neljä-vuotias tyttö on taitava luonnossa kulkija ja tunnistaa jo kaikenlaisia kasveja.

Seuraavaksi lähdin itsekin etsimään luontopolkua mikä tuntui olevan ainakin monelle aikuiselle päivän suurin haaste :D Hetken jo luulin hukanneeni koko porukan, mutta lopulta edestäpäin alkoi kuulua puheensorinaa ja vastaani käveli isompi porukka lapsia ja nuoria Hanna V:n, Anna-Kaisan ja Johannan kanssa. Luonnossa löytyikin ihmeteltävää. Yksi pojista kertoi, että kalliolla, jota polku kiersi, asui karhuja ja että ne haluaisivat painia hänen kanssaan. Sama poika teki ryhmälle välillä oksaportin, josta kaikki kyllä pääsivät ongelmitta läpi. Jonkin aikaa ihmeteltiin myös puuntynkää, joka oli täynnä reikiä. Tulimme siihen lopputulokseen, että kyseessä oli muurahaisten kerrostalo. Metsästä löytyi pieni lähde, jolle lapset esittivät toiveita sen jälkeen kun olivat heittäneet sille tammenterhoja. Yhden nuoren kanssa juttelimme siitä, että vaikka tällaisessa päivässä ei tullessaan tuntisikaan kovin montaa paikalla olijoista, on yhteisen tekemisen kautta aika helppo olla yhdessä ja tutustua. Toisaalta jännitystä toki helpottaa se, että mukana on omat sisarukset ja tuttuja aikuisia. Kun ryhmä jäi Nuuskamuikkusen laavulle, lähdin itse kurkkaamaan mitä sisällä tapahtuu.

Pienimmät lapset löytyivätkin jo sisältä, jossa he saivat kasvo- ja ihomaalauksia, kisailivat pallonheitossa ja värittivät Frozen-prinsessoja ja Pokemoneja, muovailivat muovailuvahasta mm. lettuja ja Mato Matalia. Yksi pikkutytöistä luki melkoisen jännää kirjaa luonnonmullistuksista ja toinen pyysi minua lukemaan hänelle. Kun kaikki lapset ja nuoret olivat ehtineet sisälle, Minttu veti koko porukalle tutustumisleikin. Leikin aikana selvisi muun muassa, että kaikki lapset tunsivat etukäteen jonkun ryhmästä, monen lapsen kodissa asui koira, mutta kissoja ei ihan niin paljoa ja että kaikki olivat käyneet Helsingissä. Uiminen nousi lasten lempiharrastukseksi ja monet olivat nähneet joulupukin ja tonttuja. Lapset tutustuivat myös Sisuun ja Symppikseen, joista tällä kertaa Sisu pääsi leikkiin mukaan.

Lounaalla kokoonnuimme taas kaikki yhteen ja herkullinen lohisoppa vaikutti maistuvan. Lounaan jälkeen ohjelma jatkui. Lasten puolella jatkuivat samat touhut kuin aamupäivällä, lisäksi maalattiin kiviä ja pelailtiin. Monet lapset kertoivat, että heillä on ollut kivaa, yksi totesi, että tylsää. Silti näytti, että hänkin touhusi iloisena muiden mukana, joten hieman jäin epäilemään huijattiinko minua :) Toisaalta on hienoa, että saimme sekä lapsilta että aikuisilta rehellistä palauteta ja myös kehitysehdotuksia päivän suhteen. Yksi lapsista kertoi, että parasta oli ollut luontopolku, toinen oli tykännyt tutkia sisätiloja, joissa oli paljon vanhaa ja myös sotiin liittyvää museo-esineistöä.  

Päivä oli jo reippaasti iltapäivän puolella, kun aloimme lopetella ohjelmaa kahvittelulla. Lapset saivat vielä mukaansa mm. Familar ilmapallot ja heijastimia. Kotimatkalle lähdettiin hyvillä mielin, kaikki oli sujunut hienosti, lapset ja nuoret olivat osallistuneet reippaasti toimintaan ja kaikki pärjäsivät porukassa, kun aikuisen tukea oli tarpeeksi saatavilla, perhehoitajat olivat saaneet tuoda omia ajatuksiaan ja pohdintojaan esille ja mikä vielä jäi mieleen, lähtöpullissa oli ihanan iso voisilmä :D Kiitos kovasti kaikille päivään osallistuneille, ensi vuonna jälleen näissä merkeissä!

- Sanna Savilahti (kehityspäällikkö, sosiaalityöntekijä)