PERHEHOIDON BLOGI: Kesäleiritunnelmia perhehoitajien vertaistukiryhmästä ja perheiden yhteisestä iltapäivästä

PERHEHOIDON BLOGI: Kesäleiritunnelmia perhehoitajien vertaistukiryhmästä ja perheiden yhteisestä iltapäivästä

Ryhmän lopuksi Elina oli pyytänyt jokaista halukasta kertomaan millä voimavaroilla tätä työtä jaksetaan tehdä. Esille nousivat esimerkiksi periksi ei anneta-asenne, huumori, omat harrastukset sekä vertaistuki.

Tässä blogissa palaamme vielä Uudenmaan perhehoidon kesäiselle päiväleirille. Kokoonnuimme 5.6 isolla lasten, nuorten ja aikuisten porukalla Hotelli Nuuksioon viettämään päivää vertaistuen, kokemusasiantuntijuuden, yhdessä kehittämisen ja kaikista tärkeimmän eli yhdessä touhuamisen ja jutustelun merkeissä. Lasten omista ryhmistä kirjoitinkin jo 15.6.2018 julkaistussa blogissa, joka kannattaa ehdottomasti lukaista, ellet ole vielä ehtinyt. Jutun ihaninta antia ovat lasten omat kommentit ja kertomukset. Tässä jutussa kerron vanhemmille järjestetystä ohjelmasta ja perheiden yhteisestä toiminnasta. 

Vanhempien päivä alkoi tiedotuksellisella osuudella, jossa käytiin perhehoitajien toiveesta läpi Familar perhehoidon organisaatiota ja erityisesti Uudenmaan tiimin työntekijöitä ja rooleja. Tämän jälkeen meillä oli pieni tutustumisleikki, jossa jokaiselle perhehoitajalle jaettiin palanen postikortista. Heidän tehtävänsä oli koota postikortti ja muodostaa tällä tavoin ryhmä. Ryhmässä ehdittiin jutustella kuulumisista hetken aikaa, vaikka tuntuikin, että juttua olisi riittänyt vaikka kuinka pitkään :) Tutustumisen jälkeen kerroin keväällä startanneista perhehoitajien kehittäjäryhmistä yhdessä ensimmäisiin ryhmiin osallistuneiden kanssa. Ryhmään osallistuneet perhehoitajat olivat ehdottomasti sen kannalla, että yhdessä kehittämistä kannattaa jatkaa ja että kutsun saaneiden kannattaa ryhmiin osallistua. Kerroin vielä, että ryhmät pidetään pieninä, jotta jokaisella osallistujalla olisi tilaa tuoda esille mielipiteensä ja että jokainen Familarin perhehoitaja tullaan kutsumaan ryhmään omalla vuorollaan. Aamupäivä hujahti nopeasti ja puoli kahdentoista maissa vanhemmat kävivät keräämässä omat lapsensa lounaalle.

Lounaan jälkeen Elina Piirainen (perhehoitaja, terapia-opiskelija) ohjasi perhehoitajille vertaistukiryhmän, jonka aiheena oli perhehoidon odotukset ja todellisuus. Elina on jo aikaisemmin käynyt pitämässä yhden ryhmätyönohjauksen perhehoitajillemme ja sai jo tällöin valtavasti kehuja. Elina kertoi vertaistukiosuudesta, että alussa hän toi esille niitä tuntemuksiaan ja odotuksiaan, joita hänellä oli noussut pintaan ensimmäisen sijoitetun lapsen kohdalla, ja miten todellisuus ei ollutkaan ihan sitä mitä hän oli etukäteen kuvitellut. Elina kertoi, että toiset perhehoitajista olivat lähteneet mukaan pohtimaan tätä aihetta. Lisäksi ryhmässä oli keskusteltu perheytymisestä ja siitä, miten sijaisperheiden biologiset lapset ovat ottaneet vastaan uudet tulokkaat, hieman keskustelu oli rönsyillyt myös lasten ja vanhempien tapaamiskuvioihin sekä yhteistyöhön syntymäsuvun kanssa. Elinan mukaan oli hienoa, että ryhmässä oli mukana sekä pitkään toimineita sijaisperheitä että suhteellisen tuoreita perheitä ja hänelle oli jäänyt porukasta hyvä olo. Ryhmän lopuksi Elina oli pyytänyt jokaista halukasta kertomaan millä voimavaroilla tätä työtä jaksetaan tehdä. Esille nousivat esimerkiksi periksi ei anneta-asenne, huumori, omat harrastukset sekä vertaistuki.

Pyysimme perhehoitajilta palautetta leirin sisällöstä, tilojen sopivuudesta, leirin vetäjien osaamisesta, sitä saivatko perhehoitajat leirillä uutta tietoa tai mielenkiintoista sisältöä arkeen ja vastasiko leiri tavoitteeseen vertaistuen jakamisesta. Melkein kaikki perhehoitajat olivat sitä mieltä, että leiri onnistui erinomaisesti tai hyvin. Palautekyselyssä pyysimme myös avoimia vastauksia kysymykseen: ”Miten koet hyötyneesi leirille osallistumisesta?” ja saimme seuraavia vastauksia:

”Elina Piiraisen puheenvuoro ja keskustelun ohjaaminen oli erinomainen! Vertaiskeskustelu tärkeää”,

”Kiva että pystyi koko perheenä osallistumaan :) ”

”Oli kiva vaihtaa maisemaa ja kun lapset sai leikkiä vertaistensa kanssa. Sain vertaistukea”

”Vertaistuki, dialogisuus, ajatusten ja tunteiden jakaminen / purkaminen”

”Kiva maiseman vaihdos!”

”Vertaistuki palkitsee aina”

Kehitettäviä asioita leirissä olivat perhehoitajien mukaan, että vertaistuelliselle keskustelulle olisi tarvittu vielä enemmän aikaa, että yhteistoiminnallisuutta ja sijaisvanhempien keskinäistä tekemistä olisi ollut enemmän ja että vertaistukiryhmässä jakaannuttaisiin myös pienempiin porukoihin sekä ”erotettaisiin” pariskunnat, jotta kaikki saisivat varmasti suunvuoron. Nämä ideat otamme varmasti tulevaisuudessa huomioon. Me työntekijät saimme palautteissa aivan ihania terveisiä perhehoitajilta: ”Jatkakaa samaan malliin :) ”, ”Olette ihania ja osaavia kaikki <3 ” ja ”Hyvää kesää, kiitos!”. Vähintäänkin nämä terveiset ja kiitokset voisimme palauttaa meidän arvokkaille perhehoitajille!

Päivä ei suinkaan päättynyt aikuisten oman ohjelmaan päättymiseen ja sen jälkeen nautittuun ihanaan välipala buffaan. Seuraavana oli vuorossa rastirata, jolla kierrettiin perheittäin. Tehtäviä olivat saappaanheitto, sukkulaviesti, solmuleikki, kottikärrykävely ja tölkkien kaato hernepusseilla. Perheenjäsenten yhteinen ilo ja toistensa tsemppaaminen ei olisi voinut olla parempaa. Lasten kannustaessa aikuisetkin uskaltautuivat esimerkiksi kottikärryajeluun, vaikka se hieman heitä jännittikin. Suloisimpia osallistujia oli 2-vuotias poika, joka teki oma-aloitteisesti kaikki samat jutut kuin isommatkin ja yllätti siinä meistä jokaisen :)

Päivän viimeiset tunnit vietettiin rantasaunalla saunoen sekä järvessä uiden ja hotellin allasosastoa hyödyntäen. Kodalla paistettiin vielä makkaraa ja vaahtokarkkeja, joita meille olikin varattu valtava määrä. Lapsilla riitti vieläkin virtaa ja kodan ympärillä metsässä käytiin hippaa. Kodassa oli mukavan tyytyväinen tunnelma ja iloinen juttelu jatkui. Kansallispuiston rauhoittava ja rentouttava tunnelma antoi varmasti osaltaan voimaa kaikille meistä. Kodalta perheet lähtivät pikkuhiljaa omassa tahdissaan kotia kohti ja voisin veikata, että autoissa istui väsyneitä mutta onnellisia pieniä ja isoja ihmisiä. Ensi kesänä kokoonnumme varmasti jälleen leiripäivän merkeissä, niin tärkeäksi ja mukavaksi päivä koettiin. Tätä ennen on toki vielä paljon kaikkea muuta tiedossa syksyn, talven ja kevään mittaan. Mutta ei mennä siihen vielä vaan nautitaan ensin päivä kerrallaan sekä kesän auringosta että virkistävistä sateista! :)

- Sanna Savilahti (kehityspäällikkö, sosiaalityöntekijä YTM)

FAMILAR SOMESSA