”Kun sais vain olla”

”Kun sais vain olla”

Lapsen valmistelu kouluun on tärkeä osa lukuvuoden alkamista, joka tukee häntä alkavalla lukuvuodella.

”Kun sais vain olla”

Muutama lukuvuosi sitten, aloittaessani uuden pienryhmän kanssa, kyselin oppilaiden ajatuksia ja toiveita tulevasta kouluvuodesta. Yleensä oppilaiden ajatukset ovat tavanomaisia, kuten odotus lukuvuoden kulumisesta nopeasti tai kyselyt kokeiden pakollisuudesta oppiaineissa. Eräs oppilas kuitenkin toivoi puolihuolimattomasti ”kun sais vaan olla”.  Oppilaan toive seurasi minua ja mietin tätä oppilaan ääneen todettua ajatusta kotimatkalla ensimmäisen päivän päätteeksi.

Kesän aikana arki on ollut erilaista ja arjen rutiinit ovat olleet erilaisia.  Nuorten ja aikuisten arki on mukautunut kesän menojen mukaisesti ja koulun alkamista ehditään jo odotella kesän kääntyessä elokuun puolelle, aikuisten lomien loppuessa. Tällöin odotukset kasvavat tulevasta lukuvuodesta. Odotuksiin liittyvät jokaisen oppilaan henkilökohtaiset valmiudet oppimiseen ja motivaatio oppimiseen ja opiskeluun.  Aikaisemmat kokemukset koulumaailmasta tulevat mieleen ennen koulun alkua ja osalla lapsista paineet koulua kohtaan voivat olla valtavat. Joku voi jopa pelätä koulun alkamista, uusia aikuisia ja ympäristöä.  Tai epävarmuus on suurta: pärjäänkö ja pystynkö? Epäonnistunko?

Meillä aikuisilla tulisi muistaa lasten ja nuorten kohtaaminen yksilöllisesti. Kaikille eivät toimi samat vitsit ja osa tarvitsee enemmän aikaa kuin toinen. Kohtaaminen ja läsnäolo auttavat meitä oppimaan lapsista sen, mihin he ovat valmiita ja millaisia vahvuuksia heillä on. Kun maltamme kuunnella lasta, hän yleensä kertoo meille tärkeitä viestejä omista ominaisuuksista.  Työntekijöinä meillä on velvollisuus jokaisen lapsen yksilölliseen kohtaamiseen ja ohjaamiseen.  On tärkeää pystyä viestimään jokaiselle lapselle, että näemme hänet yksilöllisenä ja ainutlaatuisena.  Lapsen valmistelu kouluun on tärkeä osa lukuvuoden alkamista, joka tukee häntä alkavalla lukuvuodella. Millaisia odotuksia hänellä on? Tarvitseeko hän tukea ja vahvistusta koulun arjessa?

Niin, oppilaan puolihuolimaton tuumaus sisälsi minulle tärkeän, opettavaisen viestin. Hänellä oli tapahtunut paljon omassa elämässä edellisen kesän aikana. Paineet sen hetkisessä elämäntilanteessa olivat teini-ikäisellä valtavat. Useat aikuiset olivat asettaneet tavoitteita hänelle seuravan lukuvuoden aikana saavutettavaksi. Näiden paineiden ja aikuisten odotusten alla oppilas toivoi paikkaa, jossa voisi joka päivä omien vahvuuksien ja heikkouksien kanssa olla oma itsensä ja kuulua joukkoon sellaisena, kun on. Me kaikki haluamme kuulua johonkin vertaisryhmään ja olla jossain osallisena.  Minun tehtäväksi jäi sellaisen kouluympäristön ja opettajuuden tarjoaminen, että hän voi olla koulussa hyväksytty ja arvostettu, heikkouksineen ja vahvuuksineen.  Uskon, tämän toiveen kuuleminen auttoi tämän oppilaan opettamista ja oppimista ja vahvisti hänen tietään omalla koulupolulla.


Jouni Määttä

erityisluokanopettaja

kirjoittaja toimii Oulun kaupungilla erityisluokanopettajana sijaishuollon erityisyksikön asiakkaille Familarissa

FAMILAR SOMESSA